Arkea ja Fotografiskaa

Olen huomannut herääväni paljon pirteämpänä sen jälkeen kun kelloja siirrettiin ja aamut ovat hitusen verran valoisampia. Herätyskelloni soi siis joka aamu klo 6:30, siihen olen nyt joutunut totuttelemaan. Lähden kotoani Sollentunasta klo 7 jälkeen ja käppäilen Sollentunan juna-asemalle, Sollentuna stationille. Siitä pendeltåg kohti Östertäljeä/Södertäljeä ja pois junasta Stockholm centralin kohdalla. Siitä maanalainen kävelymatka T-centraleniin ja tunnelbanan sinistä linjaa Kungsträdgårdeniin, jonka asemalta on enää lyhyt kipitys työpaikalleni. Tunnin verran matkaan menee siis aikaa. Kulutan sen usein lukien aamun Metro-lehden sekä vain heräillen aamuhorroksesta, kuten tuhannet muutkin tukholmalaiset aamuisin tunnelbana-asemilla.

Työviikko on kohta ohi ja on kyllä mennyt hurjan nopeasti! Opin joka päivä uutta ja viihdyn vain paremmin. Tiistaina kävin kollegani Ninan kanssa lounaalla toimistoamme vastapäätä sijaitsevassa paikassa nimeltä B.A.R.. Ravintola on erikoistunut kalaan ja paikassa olikin valtava kalatiski, josta sai valita aterian lautaselleen. Tyydyin kuitenkin listan vaihtoehtoihin ja söin herkullista turskaa jokirapujen kera, lisukkeena uusia perunoita voikastikkeessa, nam. Oli kyllä erityisen mukava ravintola, jota voin ehdottomasti suositella!

Eilen, keskiviikkona juhlimme taas Studentumilla, sillä siellä vain aina tuntuu olevan aihetta juhlaan! Studentum nimittäin pääsi myynnissään all time highin ja mitäs sitä muuten juhlimaan kuin kakkukahveilla! Siksi herkuttelimmekin teeman mukaisesti ATH-kakuilla, joka oli taivaallista! Valkoisen marsipaanikuoren alla oli suklaa/toffee-sisältö, johon oli upotettu tuoreita mansikoita, mmmmm... Pisteet konditoriolle.

ATH (all time high)

Työporukkaa kakkujen kimpussa Jompa-salenissa.

Töiden jälkeen otin tunnelbanan punaisen linjan Slussenille, sillä olin päättänyt käydä Fotografiskassa katsomassa työkavereideni kehuman valokuvanäyttelyn. Fotografiska on valokuvataiteen museo, joka avattiin vasta toukokuussa 2010. Tällä hetkellä siellä on esittelyssä Nick Brandtin suosittu näyttely On This Earth, A Shadow Falls. En ole mikään taidefriikki tai käy usein minkään taiteen alan museoissa, mutta osaan arvostaa kaikkea kaunista. 

 Näyttely teki minuun todella suuren vaikutuksen, koska kuvat olivat vain kertakaikkiaan uskomattomia! Oli vaikea kuvitella, että ihminen on oikeasti ottanut kuvat kamerallaan aidoissa tilanteissa ja eläimet ovat ihan oikeita eläimiä Afrikassa, jossa Brandt oli kuvannut ne. Kuvat olivat jotenkin tosi levollisia ja kiersin näyttelyn kaikessa rauhassa vaan häikäistyneenä valokuvista.

Oli myös mielenkiintoista lukea valokuvaajan ajatuksia ja mielipiteitä, joita oli heijastettu gallerian seinille. Ei voi muuta sanoa, kuin että uskomattomia kuvia kuvaaja on saanut vangittua kamerallaan. Kuvia oli myytävänä myös museon taidekaupassa, tosin pienempinä versioina. Harkitsin jopa erään teoksen ostamista tauluksi, mutta sitten tajusin, etten ole mikään eläinihminen enkä ole koskaan ollut. Valokuvat olivat hienoja - toki, mutta eivät minun tyylisiäni.

Huomenna on perjantai, joten kohtahan koittaa viikonloppu! Nyt alan katselemaan Gossip Girliä, josta on tullut pimeiden iltojeni pelastus. Hejdå!